perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nyt kelpaa tiskata & istua


Kolme kuukautta vierähti taas nopeasti. Mutta nyt vihdoin pääsin koneen ääreen.
Kaunis ihana kevät meni ja kesäkin on jo pitkällä. Tänä kesänä ei tehdä mitään suurta, vain pieniä juttuja. Ikkunanentisöinti jää tänä kesänä myös kokonaan väliin. Paitsi yksi ikkuna ja se liittyy uuteen projektiin, siitä myöhemmin lisää. Yritämme nauttia vain kesästä. Mutta se on vaikeaa tällaiselle tekevälle ihmiselle ja pakkohan sitä on välillä jotain tehdä.
Viimeksi lupasin näyttää mitä uutta on tapahtunut keittiössä. Jihuu, meillä on uusi tiskikaappi. Lattian maalinpoisto jatkuu syksyllä. Kuka sitä keittiön lattialla haluaa istua kesällä :)


Kun keittiöremontti tehtiin vuosia sitten, valinta silloin oli tämä tiskikaappi. Eikä se miellytä enää ja kaiken lisäksi ovet ovat menneet huonoon kuntoon, mutta runko on erinomaisessa kunnossa. Ihmettelen vain nykypäivän kestävyyttä. Vastapäätä tätä kaappia on pitkä paneelista tehty taso. Kauan olen haaveillut että tämäkin olisi paneelia. Lopputalvesta miehellä oli aikaa alkaa tekemään uutta. Yhteistyöllä sujuu hyvin, toinen rakentaa ja toinen maalaa.


Maaliksi valitsin ardbeg greenin jota lähdin vaalentamaan valkoisella. Oikean sävyn löytäminen vie aikaa, mutta löytyhän se.


Ensimmäinen maalikerros. Paneelit ovat kapeampaa mallia ja tilattu meidän vakio höyläriltä.


Kaappi valmiina. Jos minulta kysytään, niin kyllä värit tekevät kodin. Tällä hetkellä on työn alla 50-luvun seinäkaappi mikä on tiskikaappia vastapäätä. Se on maalattu nyt samalla värillä. Toivotaan että onnistuu ja tulee hyvä. Sen kaapin maalinpoistossa oli kova työ.


Jos nyt kelpaa tiskata niin kelpaa myös istua. Nimittäin meidän tuvanpöydän äärellä. Ja mahtuu, paikat ei lopu kesken. Melkein luovuin toivosta löytää penkkiä meidän pöydän ääreen. Makuni on tarkka ja sen takia on vaikea löytää mieleistä. Kävin laihian museossa jonkin aikaa sitten ja sielä näin niin upean tai upeat tuvan penkit. Ne olivat tehty mittatilaustyönä siihen taloon ja olivat kyllä niin kauniit. Ajattelin heti, että mistä saan tuollaisen ja tajusin, että en mistään. Kahden viikon päästä museo vierailusta minulla on lähes samanlainen omassa tuvassa. Toki museon penkit ovat kauniimmat, mutta tämä on minulle täydellinen.


Minusta se on kuin tehty mittatilauksesta meidän tupaan. Pituutta sohvalla on 2,55m. Sohvasta puuttuu kansi, mutta sekin on jo tehty. Ektorp lähti uuteen kotiin ja uudet omistajat melkein hyppivät onnesta, mutta kyllä minäkin hypin onnesta saadessani tämän. Joskus on vain hyvä luopua sellaisesta mikä ei miellytä.
Tarkkaavainen huomaa myös räsymatot. Talven löytö. Kolme samanlaista räsymattoa. Keväällä pesin kaikki ja siinä se vasta urakka oli, kaikki lähes 6 metrisiä. Mäntysuopaa kului... 


Sohva on pidempi kuin pöytä ja niin sen halusinkin olevan. Pöytäkin on nyt vielä kauniimpi, kun sai oikean "kaverin" rinnalleen. Sohvan iästä en osaa sanoa, mutta luulisin sen ajoittuvan 1800-luvun puolelle. Jos jollain on tietämystä, kuulisin mielelläni.


Vielä testailen mitä laitan pehmusteeksi sohvalle. Tässä kokeilussa lampaantaljat. Näihin taidan päätyä.


Sohvalla on kaunis tarina ja se oli ilmiselvästi myyjälle tärkeä. Sohvalle sanottiin kauniisti silittämällä heipat ja lupasin että se pääsee hyvään kotiin!


                                                                         - Mia -